tiistai 28. huhtikuuta 2015

Ihania tuoksuja...

Viimeöisen vesisateen jäljiltä ulkona on ihana kevään tuoksu ja linnut pitävät reipasäänistä konserttiaan.
Tein kierroksen pihapiirissä ja huomasin, että lehtikuusen silmut ovat turvonneet  reilusti ja vihertävät kauniisti. Tuskin maltan odottaa sitä kaunista,  hetken kestävää viherrystä puhkeavaksi. Se ei ole kaukana...
Kaukana ei ole  ollut sekään
 etteivät päivänliljat ole jääneet toiseksi  kun ovat kilvoitelleet selviytymisestä myyrien kanssa. Onneksi ovat sisukkaita nuo päivänliljat.

Muutama vuosi sitten pihallamme kasvoi muutama valkovuokko, mutta  ilokseni huomasin aamukierroksellani, että nyt niitä kasvaa MONESSA paikkaa. Pieniä ja hentoisia ovat vielä  vasta lumen alta paljastuttuaan, mutta valkovuokkoja ne ovat. IHANAA!!

Ensin oli yksi nupullinen,
sitten löytyi monta pienen pientä lehdetöntä alkua  - jotka  hädin tuskin edes kuvasta erottuvat
ja lopuksi aivan lehdellinen rypäs
Ties mistä kaikkialta näitä vielä ilokseni ilmaantuukaan.

Sisällä kasvillisuus on myös ryöpsähtänyt muutamassa päivässä,
mustasilmäsusannat ovat vauhdissa ja tekevät komeasti sivuoksia kun latvoin ne viikko sitten,
hontelot tomaatin taimet ovat kasvaneet pituutta jos paksuuttakin,
mietinkin juuri, veisinkö ne käymään ulkoilmassa kun lämmintä on sentään jo 10 astetta.  Taidan kuitenkin odotella vielä muutaman asteen korkeampaa lämpötilaa...
Kaikki ostamani daalian juurakot  ovat lähteneet kasvuun, tässä kuvassa olevalla on aivan ihastuttavat liuskaiset lehdet.  Olen jättänyt  juurakoihin vain muutaman  varren alun, etteivät pensoisi liiaksi ja jaksaisivat vielä kukkiakin.  Päivien lämmettyä  tästään vien nekin pihalle vahvistumaan.

Bataatti on suorastaan ryöpsähtänyt kasvussaan, pisimmät varret ovat ollet jotakuinkin 30 cm:n mittaisia ja  ne olen napsinut vesiastiaan juurtumaan. Juurtuminen on tapahtunut tosi nopeasti... ehkä  minun kannattaisi  kasvattaa kesäkukka-asetelmiin muutakin kuin bataattia...
Seuraavat kylvökset niin kukkien kuin muidenkin kasvateltavien osalta ajattelin tehdä tulevana viikonloppuna, vappuna kenties.

Nuorimmainen kihlattunsa kanssa oli käynyt tutustumassa tarjontaan sunnuntaina ja mukaan oli tarttunut muun muassa komea tuliköynnös, josta heti tuoreeltaan nappasin itselleni oksan (itsepä tulivat näyttämään saalistaan).
Varmuuden vuoksi tein otoksesta usemamman pistokkaan  ja laitoin nekin vesiastiaan juurtumaan..
saas nähdä kuinka näiden käy jatkossa..

Joitakin viikkoja sitten laitoin inkiväärin palan ruukkuun ja ruukun lämpöpatterille kasvuunlähdössä tarvittavan pohjalämmön takaamiseksi. Nyt odotukseni on palkittu, ruukussa pilkottaa
kaksi pientä silmua.  Täytyy hankkia laakeampi ruukku hetimiten niin mahtuvat kasvamaan... eivätkä tarvitse olla enää patterin lämmössäkään.


Viikonloppu vierähtikin ihan luovassa työssä. 
Kaivoin ja kampesin luomapuut esille ja loin viisi erilaista ja erimittaista kudontalointa, kolme matto-  ja kaksi poppanalointa.  Nytpä riittää vähäksi aikaa paukuttamista kunhan pääsen alkuun.
Muualla työhuoneessani on tällä hetkellä kaaos, vaikka sukkulat sentään  ovatkin nätisti tarjolla vanhassa jauhovakassa -

- mummolani peruja niin kuin tämäkin
vanha kirnu, mikä toimii tukkivarpojen säilytyksessä enemmän kuin hyvin.  Mummovainajan rukki - Ristiinaksi nimetty - odottelee vielä sitä että innostuisin opettelemaan rukilla kehräämistä. Värttinällä sen jo jotenkuten hallitsenkin ......

Nyt päivittelyt sikseen,  täytynee saada jotain asiallista asiaakin aikaan. Ensin kuitenkin herkuttelen tällä
tuoreella, itse leipomallani kauraleivällä.

Maistuis varmaan muillekin!!!!

torstai 23. huhtikuuta 2015

Bläähhh....

Miten tämä sää taas iskikään vyön alle! Aamu näytti lupaavalta, aurinko paistoi puunlatvoihin!  Tulossa ihana päivä, pihahommiin siis!   Säänhaltijatar oli taas pitkäkorvaisena kuulolla ja kuinka ollakaan -   puoli tuntia  myöhemmin lunta alkoi tulla taivaan täydeltä.
Lauantaina istuttamani orvokit eivät taida nauttia vallitsevista olosuhteista.

Mutta ellei lunta olisi satanut...
tämäkin kukkaloisto olisi jäänyt huomaamatta. Hitto, ensi kesänä näitä krookuksia on löydyttävä pihaltani enemmän.

Vaahteravainaan kannon juurelle syntyneestä kuopasta sentään nousee narskuja koko ajan, muutamassa jopa NUPPU!
Sipulienpelastusoperaatiolle on suunnitelma....

Viikonloppuna tein uuden ruukkukasvihankinnan - paikallisesta Kukkatalosta silmiini sattui kirjavalehtinen Kehtolehti.
Tämä kasvi lienee saanut nimensä lisääntymistavastaan, uudet taimet kun puhkeavat täysikokoisen lehden tyvelle..
ja näistä on helppo ottaa pistokkaita juurrutettavaksi  halukkaille...
Olen huomannut, että valoa läpäisemätön kippo toimii juurrutusastiana paremmin kuin valoa läpäsevä. No pimeää kohti ne juuret tietysti maassakin  haluavat hakeutua.....

Ottin myös bataatista pari pidempää  versoa vesiastiaan,
jännä nähdä miten näiden juurruttaminen onnistuu. No minähän en tietenkään epäile.....

Yksi daalian juurakko on ottanut kasvupyrähdyksen,
eivätkä samettikikukatkaan niin huonoilta näytä..
Tomaateille toivoisin enemmän aurinkoa, muutamat näyttävät joukossa varsin honteloilta ja läpikuultavilta. No ehkä ne tästä.... aina ennenkin on .....
Mustasilmäsusannat latvoin heti ensimmäisten kasvulehtien puhjettua ja se teki niille terää. Odottelen oksasilmujen puhkeamista.... nytpä minulla ei ollutkaan niistä kuvaa tähän paikkaan.....

Ja vielä yksi kukkajuttu! Juhannukseen on vielä aikaa, mutta Juhannusruususta on oivallinen matto-ohje Lankavan sivuilla.
No, minä  hyödynsin ohjeen uusiin pöytätabletteihin enkä ihan huonolla menestyksellä sittenkään...
keittiön pöytä sai ihan uuden ilmeen.

Ajattelin piristää harmaata päivää leipomalla kauraleipää. Eilen sattui silmiini telkkarista pieni pätkä jostain norjalaisesta pikkuleipomosta ja siinä tehtiin tosi herkullisen näköistä leipää..... Minulla ei tosin ole puilla lämmitettävää uunia,  mutta  sehän ei tässä asiassa ole oleellisinta.....

Iloisiin kuulemiin! - ievastiina


lauantai 18. huhtikuuta 2015

Ei päästy mökille...


Täällä kaupungissa  on lunta enää paikoitellen, vain aurauspenkkojen pohjilla vähän. Kun ajetaan meiltä kohti pohjoista, niin n. 20 km:n päässä on ensimmäinen huomattavampi lumiraja ja siitä toiset 20 km eteenpäin niin onkin jo täysi talvi. Kolilla varmaan lasketellaan vielä, eikä sinne ole mökiltä kuin vajaat 20 km. Ei ihan uskottu kotoa lähtiessä aamulla , että  lunta on mökkitien päässä vielä niin paljon kuin mitä oli, mutta olihan sitä varmaan 30-35 cm.

Eipä siis lähdetty kahlaamaan....

Hyvä puolensa asiassa on tietysti se, että esikasvatettavilla ja mökkipalstalle istutettavilla taimilla ei ole mitään kiirettä vielä aikoihin, ehtivät varmaan hyvin jos teen kylvöt vasta toukokuun puolessa välissä. Siihen mennessä ehtii saada kotipihan jonkinlaiseen kuntoon, ainakin haravoiduksi kauttaltaan jos ei muuta.

Mökiltä tullessa pyörähdin K-raudassa. Orvokkejahan sielä  oli myynnissä,  ja niitä oli  napattava muutama 10 kpl:een paksi mukaan.

Ripostelin niitä sitten  vähän erilaisiin purnukoihin vanhan vaahteran kannon koristeeksi ja yhden pikkupadallisen tyttärelle

Silloin kun tuon kannon paikalla oli vielä iso julmettu vaahtera, sen juurella kasvoi narsisseja koholla olevassa penkissä. Nyt kun juuret ovat menettäneet nestejännityksensä  ja  alkavat lahota, narsissit ovat jääneet melkoiseen kuoppaan.  Voi olla, että nostan ne  maan sulettua kaikkineen ylös. lisään multaa ja istutan ne sitten takaisin paikalleen . Näyttää siltä, että maasta nousevat silmut eivät lupaa suurta kukkarunsautta, joten menetys ei liene mittaamaton vaikka kukinnan alla niitä  vähän repostelenkin.

Viime syksynä en istuttanut yhtään uutta kukkasipulia. Onneksi en jaksanut tehdä sitä! Nyt on paljon helpompi päästä kukkapenkkien perkaamiseen  käsiksi, kun ei tarvitse odotella kukinnan loppumista. Vanhastaan yhdessä kohtaa kasvaa pienen pieniä tulppaanin jakosipuleiden ykköslehtiä. Olen miettinyt riittäisikö kärsivällisyyteni kasvatella niitä useamman vuoden ajan että saisin niistä ihan kukkivia kukkia....
Pitääkin yrittää ottaa selvää miten noiden kanssa tulisi menetellä....

Kivikkopenkissä näkyi myös  muutama pieni alku :
Sammalleimu ei näytä kovin hääppöiseltä,mutta luulen että kun juuri on elossa niin syssymmällä näyttää jo aika hyvältä.
Patjarikkokin näyttäsi olevan hengissä, samoin rento akankaali ja muutama maksaruoho. Arovuokossa sen sijaan ei ollut vielä elon merkkiä, tuleeko vaiko ei....
Kunhan taimimyymälät avautuvat täytynee tehdä vähän hankintoja  kivikossa viihtyvien osalta.


Molemmat alppiruusut ovat myös hengissä, muutama nuppukin  näyttäsisi olevan tuloillaan. 
Muuten maa näyttää kyllä vielä varsin ankealta. Suikeroalpi on täyttänyt pensasaidan juuren varsin tehokkaasti, mutta senkin lehdet häviävät maaston ankeuteen. Otin muuten sisälle ruukkuun muutaman suikeroalpin juuriverson. Jos kasvuunlähtö onnistuu toivomallani tavalla niin laitan ne kesäkukkaistutuksiin lisukkeeksi, laskeutuvat niin kauniisti ruukun reunojen yli....
Muutama scilla on katsonut parhaaksi siirtyä rehevämmälle puolelle aitaa ja kasvaa nyt melkein asfaltin rajasssa katuvierellä.
En pahoittaisi mieltäni vaikka olisi vienyt  joka ikisen kaverinsa mukanaan, nuo pahalaiset kun ovat sitten kovia leviämään eikä niistä tahdo päästä eroon vaikka kuinka haluaisi.

Olen iloinen, että kaverini  kaksi amppelimansikkaa on selviytynyt hoidossani talven yli. Pian ne saa varmaan laittaa takaisin amppeliin ja nostaa aurinkoiseen paikkaan....
Ja pakollinen kuva tietenkin  mistäpä muusta kuinjouluruususta...
..se vaan on niin sievä!

Koska kukkia ei voi olla koskaan liikaa, niin orvokkien lisäksi ostin taas kaksi dahlian juurakkoa:
Molemmissa on aika hyvät silmut joten saan laittaa ne multiin ihan suoriltaan. Kunpa vielä syksyllä osaisin kuivattaa  nuo mukulat niin hyvin, että niistä olisi seuraavallekin kesälle iloa.

Vaikka en päivän aikana saanutkaan paljoa aikaan tuolla pihalla ruopostellessani, niin oli se ulkona olo sen verran äkkimakeaa herkkua, että nyt alkaa vähän ramaista.  Iltatyöksi minulla olisi liinan virkkausta, olen aloittanut virkata "roiskeläppiä" keittiön pöydälle ja nyt olisi kolme valmiina.  Jos hyvin käy, niin, niistä voipi tulla  tänne jossain vaiheessa kuvanenkin.  Mattokangasta en ole vieläkään saanut alulle, aika on mennyt enempi "kevätseurannassa".

Virkeää viikonloppua toivottelee ievastiina!










keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Huhtikuu on puolivälissä!

Lumet hupenevat kovaa vauhtia vesisateen kourissa.  Muutama talvesta selviytynyt perenna on puskenut lehtiruusukkeensa esiin jo  lumen alla, niin kuin tämä ritarinkannus


tai tämä lumen seassa ensimmäisiä kukkiaan availeva jouluruusu.
Tämä jouluruusuni on jo useamman vuoden ikäinen. Istutin sen  aikanaan perennapenkkiin isompien perennojen suojaan vain kokeillakseni onko sillä edellytyksiä menestyä täällä IV-vyöhykkeellä. Hyvin on pärjännyt ja kukkinut komeasti joka kevät,  muutaman kerran kukinta on alkanut uudelleen  syksyllä ja  se on jatkunut pakkasiin ja lumentuloon saakka.
Ei siis kannata heittää roskiin sellaista talvella ruukussa kukintansa lopettanutta juurakkoa, siitä saa menestyvän perennan kun pistää juurakkopurkin vaikkapa siivouskomeroon ja kastelee muutaman kerran talven aikana.  Keväällä maan sulettua sen voi istuttaa suojaiseen paikkaan puutarhassa, mieluummin sellaiseen paikkaan mistä sitä ei tarvitse siirrellä kovin usein, sillä tämä kasvi näyttää nauttivan kasvurauhasta.

Eilen tein heräteostoksen  maitokauppareissullani:
 Ostin ihanan, samettikukkaisen gloxinian. Tämä kasvi on minulle tuttu jo lapsuudesta ja kuuluu   ehdottomasti kukkiviin huonekasvisuosikkeihini, vahinko että siihen törmää nykyään aika harvoin.

Mummollani oli useita eri värisiä gloxinioita. Siihen aikaan kukkia ei saanut kaupasta kukkivana vaan mukulat ostettin kevättalvella kukkakaupasta ja kasvatettiin itse. Ensin  kuivatettuja mukuloita liotettiin muutama tunti tai yön yli haaleassa vedessä, sitten ne istutetiin ruukkuihin niin, että mukulan kuopalla oleva puoli jäin ylöspäin ja mukula puoliksi mullan pinnan yläpuolelle. Sitten ruukkua pidettiin aurinkoisella ikkunalla (joskus mummo laittoi juomalasin ruukun päälle mukulan suojaksi, taisi olla pienoisansari) ja odoteltiin kunnes ensimmäiset silmut ilmestyivät mukulan pintaan. Jos silmuja tuli useampia, vain vahvimmat silmut jätettiin varttumaan .  Lannoitevedellä kasteltiin kerran - parikin - viikossa. Nopeasti silmuissta muodostui lehtiruusuke jonka keskelle alkoi muodostua nuppurypäs. Kukinta kesi viikkoja, nuppuja muodostui koko ajan lisää, kukinta-aikana lannoitettiin useamman kerran viikossa. Kukinnan jälkeen lehtiruusukkeen annettin lakastua ja kuivua rauhassa, mukula otetiin talteen ja seuraavana keväänä taas sama alusta. Lehdistä otetiin myös pistokkaita juurrutukseen,  ensin vesiastiaan  hankkimaan juuria ja sitten lehti vain ruukkuun ja kasvua odottelemaan.  Kun lehtivarren juurella näkyi uusia silmuja lehti katkaistiin ja uusi taimi sai jatkaa itsenäistä kasvuaan.  Nykyäänkin ainakn Soilikista ja Paavalinkukasta otetaan pistokkaita samalla tavalla.
Aionpa kokeilla tuon oman hankintani kanssa myös lehden juurruttamista samoin mukulan säilyttämistä seuraavaan kevääseen. Nykyään useimmat kukat  tahtovat olla ns. kertakäyttöhyödykkeitä ja sesonkituotteita, joten onnistuminen saattaa olla haastellista tai jopa mahdotonta. Taaskaan ei voi tietää ellei kokeile.

Maitokaupan hyllyssä oli itänyt bataatti joka myös muutti meille jatkokäsittelyyn.
Aiemmin monesti esitelty bataatti on saanut hyvät lehden alut päästyään multaan viime viikon lopulla.  Tässä kuva tältä aamulta!
Saatan olla vielä ihmeissäni ennen kuin kaikki aiotut kasvattelut ovat purkeissa ja taimella, varsinkaan kun en  vielä ole kylvänyt puoliakaan esikasvatettavista ja nyt jo alkaa olla pöydillä aika täyttä.

Mutta näillä mennään taas

Sateen ropinaa kaikille tasapuolisesti toivottelee ievastiina!

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Piilokuva ja muutama ostos...

Kun tarkkaan katsoo alla olevaa kuvaa niin huomaa, että sinivuokkohan siinä   nostaa päätään risujen ja männynkäpyjen seassa pensasaidan juurella.
Pienihän tuo raukka on, mutta ehkä ensi keväänä jo hehkeämmän kokoinen.Noita pienoisa alkuja löytyy  monia kymmeniä, mutta tässä yksilössä oli ensimmäisenä ihan paljaaseen silmään erottuvat nuput.  Saisinpa vaalittua noita nyt niin, että leviäisivät ja täyttäisivät koko pensasaidan alustan....

Iloinen olen myös näistä törröttäjistä - muutama pallokukintoinen, sinivioletti jättiallium.
 
Näyttäisi että tämä sipulikasvi on hieman jakautunutkin, alkuja näyttää olevan useampi kuin se viisi, mitkä pari-kolme vuotta sitten istutin.

Narsissejakin on nousemassa ainakin jokunen, mutta tuntuu kuin ne hupenisivat kuin pyy maailman lopun edellä.  Luulen  kyllä tietäväni syyn hupenemiseen, sillä  kukkineet varret ovat jääneet parina kesänä ruohonleikkuriin ennen lakastumistaan, joten voima ei ole päässyt laskeutumaan varsikosta takaisin  sipuleihin.   Muutenhan narsissi on kyllä kaikenkaikkiaan ikikiitollinen kasvi, kasvaa melkein missä vaan ja melkein ilman huolenpitoa.  No, toivottavasti jotain on vielä pelastettavissa tuleviksi keväiksi.
En tiedä, onko helmihyasintti jotenkin myyrien ja hiirulaisten erityisessä suosiossa muuallakin kuin meillä. Joka tapauksessa irrallisia sipulikasoja löytyy pitkin pientareita, vähiten sieltä mihin niitä aikanaan olen istuttanut. Samoin on käynyt krookuksille. Ja jos jokunen onneton ehtii kukalle niin rusakot käyvät  listimässä senkin. 

Nyt on sellainen aika vuodesta, että silmiään ei malttaisi kääntää mihinkään tuon  kevään edistymisen seuraamiselta, joka päivä ilmestyy uutta,  joka keväistä ja silti niin ainutkertaista ihasteltavaa.  Peipponen on   myös yksi  ihastelun aihe -  tänä keväänä ensimmäiset peipot tulivat pihapiirimme 9.4. -   samoin mustarastaspariskunta, joka ihme kyllä pyöri ruokintapaikalla koko talven.

Tänään oli lopulta ihan välttämätöntä käydä lisää multaa taimikippoja varten.  Kekkilän taimimullan nimiin olen vannonut aiemmin, mutta nytpä ostinkin vaihteeksi tällaista
Belinda-taimimultaa, valmistaja on kotimainen Europeat Loimaalta. Tuskinpa näillä niin suuria eroja on käytännössä,  mutta kokeilemallahan sen tietää. Ainakin pakkauskoko oli minulle sopiva ja K-Raudan tarjouskin aika kiva -  3 x 30 l yhteensä 8,90 €  - joten vein yhden säkin viherpeukalointia harrastavalle ystävällekin. Koulinnan yhteydessä laitan istutusmullan sekaan   hieman Biolanin kanankakkarakeita ja ihan päällimmäiseksi ruukkuun puhdasta taimimultaa. Näin lannoitus on pidempivaikutteista eikä haju ole niin kuvottava kuin mitä se olisi kasteluveteen liuotettuna, tätäkin kun on kokeiltu.
   
Samalla kauppareissulla  piti tietenkin  katsastaa vielä yrttien siemeniä ja työkaluja sekä kesäkukkamukuloita. Kaikista mainituista kategorioista löytyi ostettavaa
Nyt on  hankittuna mangoldia, sitruuna- ja tavallista basilikaa, meiramia ja ryytisalviaa.  Sain halvalla - 5 pussia 2 €:lla - mutta nyt se hinta  ei ollut se ratkaisevin....

Kukkia ei ole koskaan liikaa joten pari dahliaa nappasin mukaan kun olivat niin kauniita.
(oho, tulipa hieman epäselvä kuva) ja tässä alemmassa kuvassa olevassa juurakossa on jo komeat idutkin. Tavallisesti laittelen dahliat multiin vapulta, mutta nämä laitan kyllä jo nyt.

Minulla on melkoinen arsenaali monenlaisia pihtejä,  sakseja ja leikkureita, mutta kyllä joukkoon aina yhdet mahtuu. Ostin tällaiset Fiskarsin ohileikkaavat oksasakset,
ne istuvat hyvin tällaisen puoli-innokkaan harrastelijan käteen tosi hyvin enkä usko niiden potkivan vastaan ammattilaisenkaan kädessä.  Hyvillä  ja tarkoituksenmukaisilla työkaluilla tekeminen luistaa!

 Aikaisemmat  vastaavat ohileikkaavat ostin viisitoista vuotta sitten  Vantaan kukkamessuilta, toimivat edelleenkin muuten hyvin, mutta jossain vaiheessa niistä on pudonnut palautusjousi ja niitä on nyt aika raskasta käyttää. En ole  haeskeluista huolimatta löytänyt käypäistä jousta mistään, mutta etsintä jatkuu....Olisivat hyvät sakset, vaihtoterät ja kaikki,  joten en raatsi heittää niitä vielä poiskaan.
+++
Eilen saatoimme  äitini haudan lepoon kovin pienimuotoisin menoin ja vietimme pienen ja vapautuneen muistotilaisuuden häntä muistellen.  Ikävä ja kaipaus kulkevat rinnallamme vielä
pitkään, mutta ne  vain kuuluvat  elämään ja  ne tuntemukset on  meidän itse kunkin  jälkeläisen tahollaan elettävä.
+++

Nytpä  on pulma mitä sitä tekisi seuraavaksi, tekemistä  tosin olisi ihan jonoksi asti kun vain osaisi jostain syrjästä aloittaa. Tämä sepustus lienee ollut taas se tärkein......

Nautinnollista auringonpaistetta toivoo ja  toivottelee ievastiina