torstai 30. heinäkuuta 2015

.. eilisen sadepäivän...

..valopilkkuja olivat nämä keltaiset kukkaset, kuten nauhukset,
krassit..
ja japaninkaali, rapsakka ja hyvän makuinen salaatti, minkä tarkoituksella annoin  virittyä kukkaan saadakseni ensi kesäksi siemeniä.  Kiva sitruunankeltainen väriläiskä.

Jaloangervot alkavat myös olla kukalla, valkoinen ehtii aina ensin,
tummanpunainen näyttää seuraavan ...
vaaleannpunainen odottelee vielä.

Daaliat ovat kasvaneet  rehevinä -  ehkä liiankin -   vain muutamassa on avoimia kukkia.
Väriminttu
ja palava rakkaus loistavat kirkkaan punaisina
eikä niiden väreille häviä tämä liljarypäs Ritarinkannukset saivat siipeensä sateesta, vain muutama varsi on enää pystyssä.  Onneksi ehtivät kukkia  jo hyvän aikaa ennen kaatosadetta.

Tiistaina kävimme katsastamassa mustikka- ja sienitilanteen.  Mustikoita on todella runsaasti mutta eivät ole vieläkään poimurilla poimittavissa. Laiskoja olemme  noukkimaan niitä yksitellen,  joten poimimme vain mustikkapiirakkatarpeet  . Kanttarelleja ja herkkutatteja  sattui kohdalle sienipiirakan verran ja rouskuja  vähän reilummin. 
Kasvimaalta saa koko ajan satoa - pikkuhiljaa tosin - kesäkurpitsaa, sipulia, perunoita, parsakaalia, salaattia, pinaattia.... tomaatit tuskin ehtivät kypsyä avomaalla

Näillä antimilla  kyllä kelpaa herkutella varsinkin kun höystää niitä ihanilla, isoilla (osto)mansikoilla.

- ievastiina

perjantai 24. heinäkuuta 2015

...mansikoita odotellessa...

Pistäysin äsken lähilaupan  mansikanmyyntikojulla toivein saada ostetuksi  muutama laatikollinen mansikoita. EIpä ollut enää laatikoita, vain muutama litra litroittan myytäväksi.  Kuulemma kypsyvät niin hitaasti että ei  saada kuin vähissä erin myyntiin. No ensi viikolla sitten uusi yritys....
Mustikatkaan eivät ole vielä kypsyneet niin tasaiseen tahtiin että pääsisi poimurin kanssa rohmuamaan, joten seuraavan viikon loppuun menee varmaan sekin metsäreissu. Kanttarelleja löysin mökin lähimetsiköstä viikolla  yhden sienipiirakan verran, rouskuja vähän enemmän.  Tosin eniten sienireissulla tuli vastaan karhun jätöksiä, onneksi ei satuttu  mörrin  kanssa yhtä aikaa samaan paikkaan... Mökin pihamaallakin on onnistuttu liikkumaan eri aikaan....

 Mökkitienoolla ei vieläkään ole satanut oikein kunnolla, varsinkin  ylärinteen perunamaa kaipaisi edellen kipeästi vettä.  Rinteen alla olevassa maassa näyttää olevan sen verran kosteampaa, että siellä ainakin lantut ovat jo ihan kohtuullisen kokoisia ja kaalit alkavat keriä ja tehdä satoa Ensimmäisen parsakaalin sain jo poimituksi.

Oregano on villiintynyt kasvamaan mökin rinteellä aivan mahdottomasti. Siellä kasvuston joukosta olen bongannut  parina kesänä tällaisen ihanuuden:

Olisikohan tämä ollut loistotädyke tai jotain sinne päin. Nyt laitoin puskan juurelle merkin, että löydän sen vielä kukinnon lakastuttuakin. Aion siirtää sen - niin kuin  tämän myskimalvan  ja nämä vuohenkellot -

omalle kotipihalle, ennen kuin ehtivät tukehtua tuohon mökin seinustan rikkaruohoon....

Tulevaksi viikonlopuksi on sääennusteissa povattu myrskytuulta ja sadetta, joten nappasin kotipihan ritarinkannuksista kuvan hyvän sään aikaan,
ennen kuin ehtivät retkahtaa  muun kasvuston joukkoon.
Pari ruusupuskaa levittää tuoksuaan aitavieressä.Toinen on valamon ruusu, mutta toinen on minulle täysi arvoitus:



 


 Mutta onko sillä nimellä nyt niin väliä, kauniita ovat joka tapauksessa ja tuoksu on aivan ihana.

Harjaneilikka on ujuttautunut yhdeksi suosikikseni. Nuorena pidin sitä mummojen kukkana - lienee siis iän tuomaa ihastusta...
yhtenä kesänä väri voi olla liki valkoinen, toisena tummaakin tummepi punainen, tänä kesänä siltä ja väliltä.Varsin kaunis, helppohoitoinen ja kestävä.

Muutama värililja on myös availemassa kukkiaan.

Näitäkin ihanuuksia tahtoisin hankkia lisää, kaiken värisiä ja paljon.
 Mitä varten meillä pitääkin olla niin pieni pihamaa......
Voi kun sitä  muistaisi olla kiitollinen siitä mitä jo on eikä aina haikailla mahdottomia. Ja  moni asia kun on vain järjestelykysymys....

Hyvää viikonloppua kaikille!

- ievastiina



tiistai 14. heinäkuuta 2015

Mustamörsky!

Niin, ihan oikeasti tällä sienellä on näin kammottava nimi, vaikka kuulemma hyvä ruokasieni onkin. Vahinko, etteivät taitoni riitä selkeämmän kuvan saamiseksi....

Tämä ainokainen kasvoi  kotipihallamme  sisääntulotien vieressä kivituhkassa. Eipä ole  kovin vaativainen kasvupaikan suhteen....  Ihana, musta  lokeroinen samettilakki ja uurteinen jalka, sieni näyttää niin somalta. Eipä ole sattunut silmiini koskaan ennen.

Ja tämä löytöhän kertoo vain sen, että sieniaika alkaa olla käsillä... toivottavasti antoisa sellainen!!

- ievastiina




malttamattomina...

...odottelemme miehen kanssa, kumpi  meistä on niin aikainen lintu, että ehtii nappaamaan...
tämän ensimmäisen mansikan. Seuraavien kypsyminen kun vie vielä muutaman päivän.
Lohdukkeeksi molemmille on kuitenkin muutama kesäkurpitsa...
Kesäkurpitsan lehdet ovat osoittautuneet hyväksi piilo/suojapaikaksi metsän eläville. Milloin siellä pötköttelee siili, milloin  jäniksen poikanen sammakoista ja oravista puhumattakaan.

Odottelen myös jaksaako spagettikurpitsa tehdä  satoa lainkaan tänä kesänä. Istutin taimet keväällä
 ruukkuihin ja upotin ruukut maahan suojatakseni juuria liialta kuumuudelta. No kuumuudesta ei ole ollut suurta huolta, ruukut olisivat voineet jäädä ihan maan pinnallekin ...

Tomaatissa on pienen pieniä raakileita, taitavat vain jäädä raakileasteelle, ellei tule valtaisaa lämpöaaltoa...

Tilliä  pääsen pakastamaan tänään, samalla teen taas  uuden kylvöksen...
Mielestäni tilli ja basilika säilyttävät makunsa paremmin pakastettuina kuin kuivattuina. Sama pätee moneen muuhunkin yrttiin.

Pari vuotta sitten ostin paikalliselta puutarhalta  tummanpunaisen pionin juurakon. Tänä kesänä tuohon  hankintaani  avautuivat ensimmäiset kukat.




Kuulostaa kohtuuttomalta kun sanon, että olen tähän hieman pettynyt. Niin kaunis kuin tämä kukkanen onkin, niin  suuret odotukseni eivät täyttyneet, olinhan  kuvitellut aina että kukinto olisi  suuri ja kerrottu niin kuin tällä kaunokaisella....
Mutta ryhdikäs tuo punainen on muihin pioneihin verrattuna, kukinto ei laahaa puskien välissä vaan seisoo tanakasti lehtien yläpuolella. Ehkä minä pidänkin siitä päivä päivältä enemmän....

Dahliat ovat olleet hieman kitukasvuisia tänä kesänä. Ovat jääneet lyhyiksi ja aika  tanakoiksi kasvultaan - juuri kuin kasvattajansakin -  mutta muutamaan on puhjennut jo kukkanen...
...parikin....
Olemme välttyneet tähän saakka suuremmilta  rankkasateilta, joten ritarinkannukset ovat vielä kutakuinkin pystyssä kukintaa aloitellessaan.

Kerrankin kukkivat yhtä aikaa ukonkellojen kanssa, joten ota näistä nyt selvää ainakaan tässä ku vassa...
..ehkä yksittäinen näkyy vähän paremmin..
ja yksinäinen vaalean sininen kaikkien muiden takana varjossa...


Pensasruusuja haluaisin haalia pihalleni lisää. Nyt minulla on vain muutama, joista Valamon ruusu availee kukintojaan...
Keväällä ajatukseni oli, että laajennan pihamaan kukkapenkkejäni suuntaan jos toiseenkin, mutta vielä se homma on ajatuksen tasolla. Mökillä vietetty aika ja maan kääntäminen siellä on vienyt voimia,  silti ajatusta ei ole heitetty hylkyjen joukkoon...
Tällä hetkellä pihalla näyttää tältä...

...ja tältä...



..yllä olevan pusikon takana on pienoinen mansikkamaa, muutama vadelman taimi, kurpitsapenkki ja karviaispuskat, raparperit ....

lähinnä kuistia ja etuovea on vielä lällainen lämpäre, mikä laajentunee ajan myötä ties minne....

 ja kuistin katoksen reunassa roikkuu keväällä lahjaksi saamani surfinia,
joka on tällä hetkellä todella iso ja  niin ruhtinaallisen täynnään kukkia.

Yllätyksekseni huomaan näitä kuvia katsellessai, että pihapiirissäni on  tällä hetkellä yllättävän paljon sinistä ja lilaa.No tilanne muuttuu kyllä kunhan jaloangervot ehtivät kukkaan....  

Nyt kun aamukaste alkaa  pikkuhiljaa haihtua niin lähden tästä ulkoiluttamaan ruohonleikkuria ja tuoksuttelemaan ilmoilla olevia tuoksuja.

Ens kertaan!

-ievastiina





sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

..parin hellepäivän jälkeen....

tämä +13 astetta tuntuu tosi kylmältä varsinkin kun pohjoistuuli terästää tuntumaa. Siinäkö se kesä sitten oli! Syksyistä tunnelmaa lisää hieman se, kun kuulemani mukaan tatit ovat alkaneet nousta mäntykankaille...

Kesäkuun alussa istuttamissani  30:ssa pienessä mansikan taimessa on aika runsaasti raakileita,
enkä millään malttaisi odottaa maistiaisille pääsyä.  Eilen hankin näille herkuille suojaksi rastasverkon, pihapiirissä noita nokkijoita tuntuisi olevan enemmän kuin tarpeeksi...
Onneksi kesäkurpitsat, salaatit ja sipulit eivät kuulu rastaiden herkkuihin.







Tuo yllä olevassa kuvassa oleva ripsulehtinen japaninkaali (?) on ihana salaattiaines, rapea ja miedosti kaalin makuinen. Olen tykästynyt siihen kovin! Kiitos taimista naapurin Sinikalle!

Kukkaloisto ei vielä ole parhaimmillaan. Joitakin väriläiskiä kuitenkin löytyy, kuten keväällä pelastamani varjolilja, joka kukkii parin varren voimin,

 pionit - tietysti -
ja jalopähkämöt, jotka leviävät vuosi vuodelta aivan hillittömästi.
 Töyhtöangervo on valloittanut  myös elintilaa runsaasti,



 samoin keltakuunliljat, joiden tuoksu on huumaava.

 Keväällä lahjaksi saamani surfinia on rehevöitynyt melkoisiin mittoihin, siinä on satamäärin kukkia ja koko ajan nuppuja tulee lisää. Taitaa pitää todellakin siitä, että vanhat kukinnot nypitään pois...
 rapun pielen tupakka on myös aika rehevä,  ja Alaskan krassin valkokirjavat lehdet

käyvät mielestäni myös kukinnoista.

Yksi ainoa daalia on tällä hetkellä kukalla,  ehtinevätkö muut kukkaan ennen syyshalloja...

 Keväällä perkasin pionipenkin reunoja ja kiskaisin maasta yhden mielestäni kuolleen jaloruusun juuren. No muutama päivä sitten roskakasasta pilkisti tällainen verso,
eipä ollutkaan vielä täysin kuollut juurakko. Nyt se sai kunniapaikan kukkapenkistä ja seuraan mielenkiinnolla kasvaako vai ei,  ja jos kasvaa niin onko villiversoa vai mitä.  Ehkä ei aina pitäisi olla niin malttamaton ....

Ensi yöksi on ennustettu  alaville maille hallan vaaraa, joten tästä täytyy suoria mökille levittelemään harsoja arimpien kasvien suojaksi. Voi tätä ihanaa kesää!!!!

- ievastiina